Paniikkikohtaus ja mikä siihen auttaa
Paniikkikohtaus on kehon ja mielen yhteispeliä. Sen kulku menee jokseenkin näin - mieli on stressaantunut, peloissaan, ylikierroksilla. Keho reagoi stressiin fyysisesti, sympaattinen hermosto aktivoituu ja alkaa tapahtumaan ns. taistele tai pakene -ilmiö. Sydämen syke kasvaa, ruoansulatus pysähtyy, verenkierto siirtyy nopeasti lihaksiin, hengitys tulee pinnalliseksi ja huomiokyky rajaantuu tarkkailemaan erilaisia vaaranaiheita.
Mitä tästä seuraa? Hengästyminen, sydämentykytys, huono olo tai jopa pahoinvointi, käsien pisteleminen, pyörrytys, kylmä hiki, lamaantuminen tai tarve päästä äkkiä pakoon tai piiloon…kuulostaako tutulta? Paniikkikohtaus on itseasiassa kehollinen väärintulkinta tilanteen vakavuudesta. Se on tarpeellinen reaktio vaaran uhatessa, mutta ahdistava ja pelottava kokemus silloin, kun se iskee takavasemmalta normaaleissa stressitilanteissa. Kysessä on fyysinen yliviritystila ja mielen vääristyneet, kuitenkin inhimilliset ja jopa loogiset, vaaratulkinnat tilanteesta.
Vakavuustasoja on yhtä monia kuin kokijoitakin. Moni on tuntenut vahvaa kuoleman tai sairastumisen, jopa “sekoamisen”, pelkoa. Jopa ensiavussa tiedetään, että yllättävän moni sydnkohtausepäily onkin paniikkikohtaus tai todella voimakasta ahdistusta. Kohtaus VOI OLLA todella voimakas! Ei ihme, että mielemme huolestuu ja alkaa pelkäämään, että mitä jos tämä uusii.
Mikäli kärsit paniikkikohtauksista, seuraavat asiat ovat ensisijaisen tärkeitä ottaa huomioon!
Ymmärrä, mitä kehossa tapahtuu ja MIKSI - silloin et tee väärintulkintoja siitä, mitä sinussa tapahtuu, ja osaat myös tehdä vastaliikkeen strategian ja opetella tyynnyttämään ja rauhoittamaan ylivirittynyttä kehoa
ole rehellinen ja armollinen elämäsin stressitekijöitä kohtaan. Kehosi pyrkii suojelemaan sinua vaaralta kohtausten avulla! Se ei vaan osaa tulkita, että milloin sapelihammastiikeri hyökkää asuinluolaasi ja milloin kyseessä on työ- tai ihmissuhdestressi. Vaara on vaara, jos aivoiltasi kysytään.
Paniikkikohtausten pelossa on tosi helppo perustella itselleen, että ei enää ole järkevää treenata, käydä konserteissa tai ruuhkaisessa kauppakeskuksessa, lähteä kävelylle metsään, matkustaa julkisissa (tai ylipäätään matkustaa) tai pahimmillaan vältellä kaikenlaisia sosiaalisia tilanteita kohtausten pelossa. Moni kokee, että esimerkiksi tenttitilanteet ovat ihan hirveän stressaavia. Mitäs, jos ei pääsekään istumaan reunaan? Kaikenlainen välttelemiskäyttäytyminen on karhunpalvelus sinulle itsellesi!
Sosiaalinen häpeä on yksi suurin elämää lamauttava tekijä paniikkikohtausten suhteen. On iso helpotus, jos läheisimmät ihmiset tietävät siitä, että pelkäät kohtauksia, ja osaavat tarpeen tullen toimia tavalla, joka parhaiten sinua tukee. Tuki voi olla kosketus tai vaikka se, että toinen auttaa sinua hengittämään rauhallisesti. Alkuun voi olla niin, että kohtauksista ei edes selviä yksin. Muista kuitenkin, että kohtauksista voi opetella pikkuhiljaa selviämään paremmin ja paremmin.
Lääkkeet eivät ratkaise ongelmaa. Lääkkeet voivat kuitenkin tuoda helpotusta, jopa “taskunpohjalta”. Tärkeintä on opetella sellaisia keinoja, joilla saat tilanteessa itsesi rauhoittumaan sekä käsittelemään sitä pohjimmaista stressiä tai ahdistuneisuutta, joka kohtauksia aiheuttaa. MUISTA - KOHTAUS ON OIRE, EI ITSE SAIRAUS! Kohtaus ei ole mielenterveyden häiriötila, vaan kehosi (ei kovin toimiva) pyrkimys auttaa sinua sisäisen tai ulkoisen vaaran kokemuksen uhatessa.
VÄLTÄ STIMULANTTEJA! Kofeiini ei ole tässä tapauksessa ystäväsi.
Jos omat konstit eivät riitä, suosittelemme todella lämpimästi osaavan terapeutin, psykiatrin tai psykologin vastaanotolle hakeutumista! Jo muutama käynti voi auttaa todella paljon. On yleisessä tiedossa, että paniikkikohtausten hoito on (oikein konstein) yksi helpoimpia, mitä tulee mielen alueen oireisiin. Älä anna pelon hallita elämääsi, vaan uskalla hakea tukea!