Hylätyksitulemisen pelko ihmissuhteissa

Mustasukkaisuus

Emotionaalinen ja fyysinen etäisyys

"Kaikki käy aina" asenne, jottei omat toiveet tule torjutuiksi

Huonoon suhteeseen tyytyminen

Jatkuva vakuuttelun tarve, että onhan tärkeä, eihän tule jätetyksi etc

Se, että on itse aina se, kuka jättää ("ehtii eka")

Tässä joitain esimerkkejä siitä, mitä hylkäämisenpelko ja kyseisen tunneskeeman aktivoituminen meissä aiheuttaa.

Todellinen tai abstraktimpi hylätyksi ja torjutuksi tulemisen kokemus lapsuudessa voi jättää aikuisuuteen jäljen, jolloin iso osa ihmissuhteiden energiaa voi kulua siihen, miten varmistaa ihmissuhteen pysyvyys. Jopa silloin, kun ulkopuolelta on helppo nähdä, että suhteella ei välttämättä ole menestymisen edellytyksiä.

Lapsella on luontainen, selkärankaan koodattu tapa suhtautua menettämisenpelkoon - takertuminen kiinni entistä lujemmin. Esimerkiksi alkoholismiperheessä tai perheessä, jossa on mielenterveysongelmia, tämä on voinut tarkoittaa sitä, että vaikka vanhempi on fyysisesti läsnä, voi henkinen etäisyys, ailahtelevaisuus, pelko ja muut lapsen turvallisuudentunnetta järkyttävät asiat kuitenkin luoda tilanteen, missä lapsi ottaa vastuuta, alkaa "hoitajaksi" ja ymmärtäjäksi ja pahimmillaan siirtyy ehkä aikuisenakin suhteeseen, missä on läsnä samanlaisia ilmiöitä.

Halu pitää kiinni, halu suojella, on valtava.

Pohjimmillaan kyse on suuresta yksinäisyydentunteesta, ahdistuksesta ja henkisestä tuskasta, jota pyritään välttämään takertumalla ja ylikelpaamalla.

KEINOJA HUOMIOIDA JA HOIVATA OMAA HYLKÄÄMISENPELKOA

- Tunnistaminen, että kyseessä on ilmiö, joka aktivoituu itsessä. Muistaminen, että se nostaa esiin tunteita, joita ei ole vaikka lapsena kyennyt käsittelemään. Silloin ei ollut ehkä resursseja. Nyt niitä voi alkaa hankkimaan tietoisesti ja opettelemaan uudenlaisia taitoja ihmissuhteissa. Esimerkiksi luottamisen taitoa ja sitä, mistä tunnistaa luotettavan ihmisen.

- Terapia. Menneitä tuskia ja traumoja on hyvä tutkia luottavaisessa suhteessa. Myös terapiassa hylkäämisenpelko voi aktivoitua ja SAAKIN aktivoitua! Ihminen voi yrittää olla oikein hyvä asiakas. Terapia on mahdollisuus tehdä tilannearviota uudelleen ja uudelleen omista reaktioista ja luonnollisista tarpeista niiden takana.

- Oman sisäisen lapsen kohtaaminen, ymmärtäminen, helliminen ja vahvistaminen. On tärkeää ymmärtää, että omat reaktiot todennäköisesti tulevat esiin sen ikäisen lapsen äänellä, joka menetystä on kokenut. Siksi ne näyttävät melko irrationaalisilta monesti. Omalle itselleen voi alkaa pikkuhiljaa turvalliseksi aikuiseksi, joka on samaan aikaan lempeä ja vahva.

- Aika ja realismi. Kaikki ei korjaannu yhdessä yössä. Jostain ei tule ilmestymään sitä taianomaista ihmistä, joka korjaa kaikki haavamme. Vaikka hyvät ja turvalliset ihmissuhteet niitä hoivaavat, toki, ja sekin on tärkeä osa sisäistä toipumista! Tarvitsemme treeniä, riittävästi positiivisia kokemuksia ja lempeän systemaattista työtä itsemme hyväksi <3